sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Maailman paras kahvi

Tämä kahvi on kaveripiirissäni suhteellisen kuuluisa. Kurssikaverini tietävät että askartelen tämän kahvin itselleni joka aamu. Jos en ehdi juoda sitä kotona, pakkaan sen termariin mukaan. Ystäväni tietävät, että jos luokseni tulee kahville, saa takuulla hyvää ja rakkaudella tehtyä kahvia.

Koska ulkona on täydellinen sunnuntai, haluan parantaa päiväänne entuudestaan. Suosittelen että lukaiset ohjeen läpi ennen toimintaa. :)


Maailman paras Kahvi

1. Keitä kahvi aina kylmään veteen. Näin siitä tulee parasta. Itse käytän kahvina yleensä Presidentti Tummapaahtoa, mutta mieltymyksensä kullakin. Tänään keitin kahvini Juhlamokasta.

2. Kun olet mitannut sopivan määrän kahvia suodatinpesään, laita kahvinpurujen päälle vajaa teelusikallinen vaniljasokeria. Tärkeää on käyttää tomusokeri pohjaista, ei kidemmäistä vaniljasokeria. Olen huomannut että Dan Sukkerin keltaisessa laatikossa tuleva vaniljasokeri on parasta.

3. Jos mahdollista, laita vielä ripaus oikeaa vaniljaa sokerin päälle. Näin saat syvennettyä kahvin ja vaniljan aromeita.


4. Kun kahvi on tippunut, kaada n. 1/2 dl rasvatonta maitoa kahvikuppiin (kevytmaito ei vaahtoa tarpeeksi). Lämmitä maito mikrossa lämpimäksi, ei kuumaksi. Jos käytät kahvissasi sokeria, laita se lämpimän maidon sekaan ja vaahdota maito. Itse käytän IKEAn maidonvaahdotinta, mutta varmasti muualtakin löytyy hyviä.

5. Kun olet vaahdottanut maidon sopivan kuohkeaksi, kaada varovasti kuuma kahvi vaahdon läpi. Valmis kahvi on kiva koristella kanelikuviolla. Tähän hommaan sopii parhaiten taas jälleen kerran IKEAsta saatava kahvisetti.


6. On tärkeää, että teräslevy ei koske vaahtoon, sillä muuten kuvio menee pilalle. Koristelevyn ja maidon väliin on hyvä jättää sormenlevyinen tila.

7. Ja voila! Kahvi on valmis. Eikö olekin söpö? Ja ihan itse sen teit.



Nautinnollisia kahvihetkiä <3

maanantai 5. syyskuuta 2011

Kanaa Cashewpähkinäkastikkeessa

Rakastan aasialaista ruokaa, erityisesti nepalilaista. Vaikka monet sanovat että nepalilainen ja intialainen ruoka ovat suunnilleen sama asia, olen ehdottoman eri mieltä. Nepalilainen on huomattavasti miedompaa kuin intialainen. Koska itse satun olemaan niin sanotusti ruokavammainen monellakin tapaa, olen huomannut että nepalilainen maustamistyyli sopii minulle intialaista paremmin.

Yritin sunnuntaiaamun kunniaksi etsiä netistä sopivaa reseptiä nepalilaiselle kana-cashewpähkinäkastikkeelle. Selattuani erinäisiä ruokaohjeita tunnin verran, turhauduin, joten päätin kehittää oman ja jakaa sen kanssanne.


Kanaa Cashewpähkinäkastikkeessa

3kpl marinoimattomia kanan rintafileitä
70g Cashewpähkinöitä
200g (1 purkki) Bulgaria jogurttia
70g tomaattipyrettä
1 valkosipulin kynsi
1-2 tl inkivääritahnaa
1/2 tl punaista currytahnaa
1 tl garam masalaa
sitruunamehua
1 1/2 rkl voita tai margariinia paistamiseen
ripaus sokeria
Jasminriisiä kaveriksi

Valmistukseen tarvitset kattilan riisiä varten, muutaman leikkuulaudan, kulhon ja teflonpadan tai korkeareunaisen, kannellisen pannun.



  • Sekoita jogurtti ja tomaattipyre kulhossa keskenään. Raasta tai purista valkosipulin kynsi, ja sekoita puolet siitä kastikkeen joukkoon. Lisää hyppysellinen sokeria ja sekoita hyvin.
  • Leikkaa kananfileistä noin 2x2cm kokoisia paloja. Leikkaa cashewpähkinät poikittain puoliksi.
  • Laita voi kuumalle pannulle tai pataan. Heitä sekaan punaine currytahna, inkivääritahna, loput valkosipulista, garam masala ja kanat. Paista muutama minuutti koko ajan sekoittaen, ja laita hella miedommalle lämmölle.
  • Laita riisit keittymään.
  • Anna kanan maustua hetki, ja lisää pähkinät sekä liraus sitruunamehua.
  • Kaada kanan päälle jogurtti-tomaattiseos. Lisää hetkeksi lämpöä, jotta seos kuplii kunnolla, ja laske sitten lämpöä.
  • Anna kastikkeen hautua kannen alla kunnes riisit ovat valmiit.
  • Tarjoile ja nauti!
  •  
    Muistakaa, että ruuanlaitto Sallien tapaan ei ole tarkkaa tiedettä. Tärkeintä on olla hyvällä mielellä, sillä vihaisena tai kiireessä tehty ruoka ei koskaan ole hyvää. (Uskokaa minua, olen kokeillut.) Myöskään ohjeiden tarkka noudattaminen ei ole tarpeen, sillä itselläni on tapana maistamisen sijaan haistaa ruokaa jotta tiedän mitä siitä puuttuu.

    Maistajaraadin mukaan ruoka oli parasta mitä olen ikinä tehnyt. Joten, kokeilkaa ja maistakaa itse!

    Toim.huom. Aasialaisen ruuan hienous on siinä, miten kauan sitä jaksaa hauduttaa tai maustaa. Huomenna ruoka on huomattavasti paljon maukkaampaa!

    -Sallie

    sunnuntai 4. syyskuuta 2011

    Alussa oli sana

    Oman blogin pitäminen on jo jonkin aikaa hautunut mielessäni. Aluksi ajattelin että voisin aloittaa ruokablogin, mutta sitten tajusin että rönsyilevänä luonteena en kuitenkaan osaisi, tai edes haluaisi, rajata kirjoituksiani vain ruokaan. Siispä päätin, syksyisen sunnuntain kunniaksi, aloittaa blogin - kaikesta.

    Onhan sanottu "Jaettu ilo on paras ilo". Tällä lausahduksella perustelen blogini olemassa olon, sillä se ei ole vain ja ainoastaan hyvä ohje, vaan myös absoluuttisen totta. Mitä iloa on siitä että nauttii elämästä yksin? Mielestäni ei mitään.

    Ensimmäisestä virallisesta kirjoituksestani tulee eeppinen matka aasialaiseen ruokaan. Olen nimittäin päättänyt, että maailman on aika saada tietää kuinka ruokanero oikeastaan olenkaan...


    -Sallie